ONKO TÄSSÄ TIETEEN UUSI PARADIGMA?

Olemme ison tieteellisen vallankumouksen kynnyksellä. Yksi ehdotus uudeksi paradigmaksi on Akasha-teoria, jonka seuraavassa esittelen.

Systeemiteoreetikko, pianisti ja Nobel-palkinnon saajaksi kahdesti ehdolla ollut Erwin Laszlo kuvaa ideaansa kirjassaan The Self-actualizing Cosmos. The Akasha Revolution in Science and Human Consciousness.

Laszlon mukaan tavanomainen tiede on vain marginaalisesti, rajoittuneesti innovatiivista. Jos jokin havainto ei sovi sen kuvaan mukaan, tiede laajentaa tai sopeuttaa teorioitaan, muttei harkitse radikaalisti erilaista ratkaisua, vaikka juuri niin sen pitäisi tietenkin tehdä.

KUMMALLISIA ILMIÖITÄ

Kvanttimaailmassa on jo havaittu kummallisia ilmiöitä, joista voi päätellä, että nykytieteen ymmärrys on rajallinen, ja täysin uusia näkemyksiä tarvitaan.

Esimerkiksi aineen pienimmät, havaittavissa olevat osaset, kvantit, ovat sidoksissa toisiinsa yli välimatkojen. Tällaista yhteyttä yli matkojen kutsutaan teleportaatioksi.

Tutkijat ovat esimerkiksi tuhonneet lasersäteen yhdessä paikassa ja luoneet siitä täydellisen kopion toisessa paikassa siirtämällä alkuperäisen säteen kvantti-informaation valon avulla toiseen paikkaan.

Paikattomuus on tärkeä, uusi elementti. Mutta vielä kummallisempaa on se, että kvantit ovat yhteydessä toisiinsa myös yli ajan.

On huomattu, että kvantti, joka ei ole ollut edes olemassa samaan aikaan kuin joku toinen kvantti – voi olla siihen silti yhteydessä.

Kuten ihmiskeho, jossa sen jokainen osa on toisiinsa yhteydessä, vaikuttaa myös koko universumi olevan samaan tapaan yksi kokonaisuus, jonka osasilla on toisiinsa yhteys – ihme kyllä, jopa yli välimatkojen ja ajan rajoitteiden.

Tällaiset havainnot asettavat nykyisen tieteen paradigman, vallitsevan näkemyksen, toden teolla kyseenalaiseksi.

UUSI NÄKÖKULMA MAAILMAAN

Newtonilainen näkemys korvasi aikoinaan sitä edeltäneen, ja suhteellisuusteoria puolestaan newtonilaisen. Nyt oveemme näyttää koputtavan uusi, maailmankuvaa muuttava paradigma – ja on vain ajan kysymys, milloin se lyö itsensä läpi. Laszlon teoria on yksi kandidaatti uudeksi paradigmaksi.

Laszlon perusajatus on, että maailma, jossa osien keskinäinen yhteys, koherenssi (yhteensopivuus, looginen ristiriidattomuus, yhteistoimivuus) on keskeinen piirre, ei voi olla fragmentoitunut, osittunut. Maailmankaikkeuden täytyy olla pohjimmiltaan kokonaisuus.

Kvanttiteorioista tiedämme, että itse energiakentät eivät ole havaittavissa: vain niiden vaikutuksia voidaan mitata ja havainnoida. Tarkkailemme siis universumin ilmenemismuotoja, mutta emme pysty tarkkailemaan niitä lakeja ja sääntöjä, jotka universumia ohjaavat.

Näin näemme aina vain seuraukset, mutta emme ilmiön alkuperäistä syytä.

Saattaa siis olla, että tiede käsittelee vain niitä todellisuuden ulottuvuuksia, jotka se pystyy näkemään tai mittaamaan. Muu jää piiloon.

METAFYSIIKKAA VAI TOSITIETOA?

Laszlon teorian suurin ero nykyiseen ajatteluun on se, että kun nykyään pidämme kokemiamme asioita todellisina ja avaruutta tyhjänä ja passiivisena abstraktiona, uusi teoria kääntää tämän ajatuksen päinvastoin.

Avaruudesta ja näkymättömänä (ja siten epätodellisina) pitämästämme nousevatkin todellisina pitämämme ilmiöt.

Näkymätön siis synnyttää näkyvän.

Laszlo mainitsee, että nykyään tiedettä ja henkisyyttä pidetään erillisinä, ja jopa toisilleen vastakkaisina. Jos on henkinen, ei voi olla tieteellinen. Ja jos on tieteellisesti suuntautunut, ei voi olla henkinen. Laszlon teoria ehdottaa muutosta tähän asetelmaan.

Tieteen valtavirrassa uskotaan, että vain havainnoitava data antaa tositietoa maailmasta, ja kaikki muu, tällä hetkellä näkymättömiin jäävä on spekulaatiota ja ”metafysiikkaa”.

Laszlon mielestä kypsä ja viisas tiede tunnistaisi, että maailma on paljon monimutkaisempi ja monitasoisempi kuin mitä kykenemme havaitsemaan ja mittaamaan – ja kypsä ja viisas uskonto puolestaan tunnistaisi, että maailma ylittää uskonnon määrittelemät totuudet ja dogmit.

Kypsä tiede on Laszlon mielestä henkinen ja kypsä uskonto tieteellinen. Totuus voidaan löytää vain yhdistämällä nämä näkemykset.

AKASHA-TEORIAN YDIN

Laszlon mukaan Akashaa voisi henkisillä käsitteillä puhuttaessa kutsua maailman tietoisuudeksi tai älyksi. Tieteellisellä kielellä puhuttaessa sitä voisi kutsua maailman logiikaksi tai ”ohjelmaksi”.

A-taso on se voima, joka saa planeetat ja tähdet, atomit ja organismit toimimaan niin kuin ne toimivat. Se on näkymätön lähde, joka pohjimmiltaan muodostaa myös ihmiskehon ja ihmisaivot.

Akasha on pyhä älykkyys, josta syntyvät kaikki ilmiöt ja olennot.

A-tason tunnistavat vain hyvin harvat ihmiset. Silti A-taso yhdistää kaikkia olemassa olevia olentoja ja säilyttää tiedon kaikesta siitä, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan.

Juuri A-tasolta ovat peräisin ihmisten todellinen intuitio, luovat ideat ja äkilliset selkeät näyt.

Laszlo epäilee, etteivät tavalliset ihmiset yleensä tunnista Akashan tasoa, koska suljemme suuren osan havainnoista pois tietoisuudestamme.

Tunnistamme vain tutun, omassa aikakaudessamme ja yhteiskunnassamme yleisesti hyväksytyn aineksen. A-tasolta tuleva tieto on suurelle osalle ihmisiä vierasta, ”epäuskottavaa”, esoteerista tai jopa pelottavaa – ja siksi se filteröidään, suodatetaan, pois tietoisuudesta.

Aiemmin ihmiskunnan historiassa A-tason tiedon käyttäminen oli tavanomaista: poppamiehet, shamaanit, profeetat ja spirituaaliset johtajat saivat yhteyden kosmiseen älykkyyteen. Heille yhteys oli arkipäivää, eikä huuhaata tai metafysiikkaa.

Nykypäivänä ihmiset taas ovat niin vakuuttuneita siitä, että ainoastaan se on totta, joka voidaan havaita ja mitata, ettemme edes osaa etsiä – tai pidä etsimisen arvoisena – tavanomaisen havaintokyvyn ylittävää.

ERI TASOT AUTTAVAT YMMÄRTÄMÄÄN ILMIÖITÄ

Laszlon mielestä eri tasojen näkeminen laajentaisi ajattelua ja voisi tuoda näkyviin parempia tieteen tuloksia.

Esimerkiksi aivotutkimuksen osalta nykytiede tuntee vasta neuronien tason, mutta nyt on jo huomattu, että niiden ”alapuolella” on vielä toinen, subneuraalinen taso, josta tiedämme hyvin vähän.

Tietoisuuden selittäminen pelkkien neuronien avulla ei ole onnistunut. Ehkä tarvittaisiin yksi taso lisää maailman selittämiseen?

Laszlon teoria ehdottaa, että aivot ja mieli esiintyvät eri todellisuuden tasoilla. Aivot kuuluvat materiaaliselle eli M-tasolle. Mieli ja tietoisuus taas kuuluvat A-tasolle.

Aivan kuten taivaalla lentävät lentokoneet käyttävät eri ilmatilan korkeuksia (jotka kaikki kuitenkin yhdessä muodostavat taivaan), ihmisessä toimivat eri tasot, jotka vasta yhdessä muodostavat tai tekevät ihmisestä sellaisen olennon kuin minä hän maailmassa ilmenee.

Myös Carl Jung on tullut samaan lopputulokseen. Hänen mukaansa ihmisen psyyke ei ole aivojen tuote, eikä siten rajoitu kallon sisään, vaan on pikemminkin osa luovaa kosmosta. Tietoisuus on siis eri tasoa kuin millä aivojen toiminta ilmenee.

ONKO A-TASO UTOPIAA?

Olemme jumittuneet oman aikakautemme maailmankuvan mukaiseen ajatteluun. Nyky-yhteiskunnassa A-tietous on useimmiten tukahdutettua ja alitajuista, pidämme sitä mielikuvituksen tuotteena, fantasiana, illuusioina ja utopiana.

Vasta korkeammalla tietoisuuden tasolla – joka on harvinainen – Akasha-tieto muuttuu normaaliksi ilmiöksi.

Ihmiskunnan nerot, taiteilijat ja muut luovat yksilöt kaikilla elämän alueilla saavat yhteyden A-tasolle luonnostaan.

Laszlon mielestä siinä, että yksilö pystyy vastaanottamaan A-tason tietoa ei ole mitään mystistä, sillä kaikki tiedon elementit ovat olemassa jokaisessa kokonaisuuden osassa.

Ihminen pystyy lukemaan Akasha-tiedostoja (Akashic Record), joka sisältää tiedon kaikista olemassa olevista olennoista, asioista ja kaikesta siitä, mitä koskaan on ollut ja mitä tulee olemaan.

AKASHA-TEORIA SELITTÄÄ TODELLISUUTTA NYKYISIÄ TEORIOITA PAREMMIN

Akasha-teoria pystyy selittämään selvästi suuremman osan tällä hetkellä mystiseksi jäävistä ilmiöistä kuin tällä hetkellä vallitsevana paradigmana oleva ajattelumalli, johon valtatiede nojaa, ja josta se johtaa päätelmänsä ja mallinsa.

Mistä sitten tiedämme, onko Laszlon teoria totta vai olisiko vain syytä jatkaa kulkua jo kauan vallalla olleella tiellä uskoen siihen, mihin valtaosa tutkijoista nytkin uskoo?

Emme mistään, sanoo Laszlo itsekin. Niin kuin emme varmasti tiedä yhdenkään teorian lopullista totuudellisuutta. Kaikki teoriat ovat vain mahdollisuuksia toisten mahdollisuuksien joukossa.

Jo Einstein sanoi, että vain niin kauan kuin matemaattiset mallit eivät viittaa todellisuuteen, niitä voidaan pitää todistettuina ja totena.

Aina kun teoriat viittaavat todellisuuteen, ne muuttuvat epävarmoiksi.

Tämä johtuu siitä, että kaikki ihmisten tekemät teoriat perustuvat ihmisten luomiin perusväittämiin tai järjestelmän peruslauseisiin, joiden päälle rakennetaan koko tieteen järjestelmä.

AKSIOOMA VOI OLLA VÄÄRÄ

Aksioomat eli itsestään selvinä pidetyt perusväittämät, muodostavat pohjan kaikelle ajattelulle. Samalla ne pitävät huolta siitä, että jokainen päätelmä jää aina teoreettiseksi.

Abstraktit teoriat ja mallit muuttuvat epävarmoiksi, kun niitä sovelletaan todelliseen maailmaan. Voi näet käydä ilmi, että aksiooma oli puutteellinen tai väärä, ja siten koko teoria romuttuu.

Einsteinkin huomasi jo varhain, että hänen ponnistelunsa paradoksien ratkaisemiseksi ”olivat olleet tuhoon tuomittuja niin kauan kuin aksiooma ajan absoluuttisesta luonteesta ja samanaikaisuudesta oli ankkuroitunut tiedostamattomana alitajuntaan”.

Toisin sanoen: aiemmat perustavanlaatuiset käsitykset ja perusväittämät (aksioomat) estivät uusien oivallusten syntymistä. Vasta kun aiemman aksiooman kumosi, kykeni löytämään uusia ratkaisuja – kuten keksimään suhteellisuusteorian.

Epäilyksettömien aksioomien löytäminen on todella vaikeaa, ellei täysin mahdotonta.

Ei ole olemassa mitään varmaa, kun sen luojana on ihminen. Tämä perustotuus saattaa unohtua – ja silloin esiin piirtyy vain kuvan toinen puoli: älykäs ihminen, joka luo loputtomiin uusia keksintöjä ja uutta maanpäällistä hyvää.

VANHA APINA LUOPUU LEIKISTÄ

Elokuvassa Grand Master on mainittu Kungfun viimeinen liikesarja: Vanha apina luopuu leikistä. Iskujen seuraukset ovat tärkeämpiä kuin itse iskut.

Mitä nämä lauseet merkitsevät?

Jos se, mikä ilmenee materiana ihmissilmille, on vain seurausta jostakin näkymättömän tason alkuperäisestä syy-tason ilmiöstä, haukummeko (tutkimmeko) niin sanotusti väärää puuta?

Olisiko tieteen ja ajattelun keskityttävä nimenomaan siihen, mikä ei näy ja mikä ei ole ilmeistä? Olisiko nykyajan mielen kartoille alettava merkitä tyhjiä ja valkoisia alueita, jotta saisimme taas kiinni innovatiivisuudesta ja kehityksestä?

Nimittäin: jos ajattelemme jo tietävämme ja lukkiudumme tiettyihin perusolettamuksiin (jotka on osin jo unohdettukin), emme löydä mitään uutta.

Yhteiskunta, valtio, yritys, perhe tai yksilö, joka arvostaa pelkkää tiedon omaksumista, eikä sen kyseenalaistamista, ei kehity. Ratkaiseva läpimurto on siis hylätä aiempi ajattelutapa aloittaakseen uuden matkan innovatiivisuuteen. Matkan, joka vie vanhan tiedon yläpuolelle.

Vanha apina on se, jolla on tarpeeksi älliä luopua (aiemmasta) leikistä eli siitä, että on tutkittu vain seurauksia, eikä edes tajuttu, että niiden takana voikin olla kokonaan toinen ja perustavanlaatuisempi ulottuvuus: syy.

Voimme Laszlon hengessä kysyä: Mitä jos maailmankaikkeudessa on kenttiä, jotka eivät itsessään ole havaittavissa, vaan joiden vaikutukset ainoastaan voidaan havaita ja mitata?

PANOSTUS NÄKYVÄÄN VAI NÄKYMÄTTÖMÄÄN?

Onko niin, että tieteen mittaamien ja tutkimien ilmiöiden seuraaminen on keskittymistä itse iskuihin, eikä niiden seurauksiin?

Tiede siis panostaa näkyvään, mutta menettää samalla näkymättömän, joka voikin olla näkyvän aiheuttaja.

Laszlo vertaa ilmiötä siihen, että etsisi pisaroista sateen tai myrskyn aiheutumisen syytä tai analysoisi paperisetelin materiaalia löytääkseen syyn konkurssille.

Mikroskoopin lasin alla on siis väärää tavaraa, jonka takia myös päätelmät ovat vääriä.

Entä jos tämä sama ongelma leimaakin kaikkea ajatteluamme? Jospa olemme perineet ajatustavan, joka samalla leikkaa pois havainnoistamme ja ajattelustamme aimo viipaleen estäen näin kykyämme hahmottaa todellisuutta uudella ja läpimurtoihin johtavalla tavalla?

Laszlon näkemys on, että ihminen on toisaalta materiana ilmenevä olio (M-taso) ja toisaalta enemmän aineettoman kaltainen olento (A-taso).

Materiaalisena olentona hän on yhtä kuin kehonsa ja siksi lyhytaikainen, mutta aineettomana tietoisuutena hän on osa maailman A-tasoa. A-tasolla ihminen on kaikkialla läsnä oleva, kuolematon ja paikkaan sitoutumaton osa aina olemassa olevaa kosmoksen kokonaisuutta.

KOKONAISUUS

Akashaan peilaten jää ajatus kokonaisuudesta, joka manifestoituu erilaisina tilapäisinä ilmiöinä, jotka ovat vapaita ajan ja paikan sidonnaisuuksista – ja siten niistä laeista, joita materiaan yleensä liitetään.

Kaikki ilmiöt ovat olemassa hetken ja katoavat sitten Akashan mereen, josta ne nousivat ja jonne ne jälleen palaavat manifestoituakseen taas jossain muussa ajassa ja paikassa.

Jos todella tiedostaa Akasha-teorian hengessä olevansa osa isompaa kokonaisuutta, tajuaa, että kaikki se hyvä, jonka tekee kokonaisuudelle, tekee myös itselleen. Tällainen näkökulma muuttaa koko elämän pohjan, ja sen seurauksena myös teot ilman mitään pyrkimystä siihen.

Paras tapa muuttaa maailmaa on siis muuttaa ajatuksiaan.

Kuva: Shutterstock